Ei, en ole repsahtanut. Viime viikolle ei yksinkertaisesti ollut aikaa kirjoitella. Viikko meni hyvin ja  valkun  käskystä kävin vaa’allakin. 3,2 kg oli lähtenyt tästä uusimmasta aloituksesta. Mikä siis ihan ok tulos, mutta jotenkin en vaan osaa iloita. No, ehkä kun perjantaina  on taas vartti  valkun  kanssa niin saan ohjeita tähänkin. Toivotaan! Viime viikonloppu oli haasteellinen. Kävin ulkona syömässä sekä lauantaina että sunnuntaina. Enkä valinnut listalta kevyintä kanasalaattia. Herkuttelu jäi kuitenkin siihen yhteen ateriaan, jos jotain positiivista täytyy keksiä. Viime viikko oli treenien puolesta lepoa. Sen seurauksena hartiat jumittuivat oikein kunnolla. Eli eihän tuo treenaaminen ole pelkästään ulkonäöllisten seikkojen takia tärkeää, vaan  yhtälailla  myös hyvinvoinnin ja liikkuvuuden kannalta.  Nyt yritän kirjoitella vähän ehkä useamminkin, kun on tuo pakollinen työprojekti saatu suoritettua ja vapaa-aikaa on (toivottavasti) enemmän.

Projekti rullaa taas hyvällä fiiliksellä. Ehkä se on  sekin  kun ei ota turhaa stressiä tuosta syömisestä, vaan syö ohjeiden mukaan niin kaikki sujuu. Melkein kirjoitin  tuohon  että syö kun on nälkä. Mutta ei se aina ihan niin mene.  Vuosien laihdutus ja lihomiskierre,  kituuttiminen  ja ahmiminen on saanut aikaan sen, että en enää luota kehooni siinä  suhteessa  että se kertoisi milloin pitää syödä. Kaikki naistenlehtien laihdutusohjeet  aina hehkuttavat  että täytyy kuunnella itseään ja syödä sitä mitä tekee mieli ja antaa kehon kertoa koska on syötävä. Mutta kun ruokailutottumukset ovat niin useasti ja pitkään olleet vinossa, ei siihen vaan voi enää luottaa. Tällöin on parempi luottaa ammattilaisen laatimiin ohjeisiin. Joku saattaa joskus nauraakin, kun katson  kellosta että kohta on taas syötävä. Mutta näin on minulle parasta.  En siis orjallisesti noudata kelloa, mutta pidän  huolen  että ruokailujen välillä on ainakin se 2,5 h ja maksimissaan 4 h.  Valkun  kanssa on sov

Perus-hyvä-viikko.  Tekeminen jatkui tosi hyvällä fiiliksellä. Nyt jaksaa  oikeesti treenata  kun syö kunnolla ja säännöllisesti. Ei siinä paastoamisessa ole mitään järkeä.  Ainoa huono homma viikossa oli selittämättömät vatsavaivat. Sellainen outo kuvottava olo alkoi keskiviikkona. Närästi ja tuntui pala tuossa ylävatsassa. Ajattelin  jo  että joko taas tulen kipeäksi, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti flunssainen olo ollut. Joten  päätin  että voin kyllä treenata. Jätin kuitenkin loppuviikosta aerobiset vähemmälle. Olo parani huomattavasti viikonlopun aikana. Epäilen että oireet  liittyy  stressiin ja siihen että tuntuu että hartiat on ihan jumissa. Enkä hengitä kunnolla päivisin. No juu, nyt täytyy vähän  relata . Ja lauantaina tein olkapää/ojentaja treenin jälkeen kunnon venytykset. Venyttelin kroppaa noin puoli tuntia ja sekin auttoi.  Sunnuntain  cheattiateriaksi  söin vain muutaman keksin. Hyvin yllättävää. Ei vaan tehnyt oikein mitään mieli.  Nyt uuteen viikkoo

Hyvä viikko pitkästä aikaa. Näinhän sen  pitäiskin  mennä. Syödään tarpeeksi ja säännöllisesti. Ja treenataan kovaa.  Maanantaikaan ei ollut kovin rankka, vaikka ajattelin että viikonlopun mässäilyjen jäljiltä saisi taas kärsiä jäätävistä vieroitusoireista. Mutta ei, en joutunut edes  buranaan turvautumaan. Se pieni orastavakin päänsärky lähti heti kun treenissä sain hartioita kunnolla liikkeelle. Isommille aterioille pitäisi aina saada mahdutettua kasviksia. Olen TODELLA huono syömään kasviksia. En tykkää niiden mausta tai koostumuksesta. Salaatti on ihan ok, mutta välillä kaipaa  ns  lämmintä lisuketta eikä aina vaan kylmiä salaatinlehtiä. Mutta nyt olen keksinyt hyvän keinon tähänkin ongelmaan. Keitän pussillisen kukkakaalia ja pussillisen parsakaalia erittäin pehmeiksi. Sitten kun otan ne kattilasta pois  muussaan  ne eräänlaiseksi soseeksi. Suolaa vähän päälle ja sitä sitten syön kanan kera. Voi vitsit on muuten hyvää. Ja tosiaan  lämmitän sitten tämän koko satsin mikros

Joo, eli enää en halua kirjoittaa tai laskea dieettiviikkoja. Eikä enää ole mitään päättymisaikaa.  Taas mentiin alaspäin ja kovaa tässä elämäntapamuutoksessa. Miksi? -aloin taas  punnitsemaan  itseäni. En pysty suhtautumaan vaa’an lukemiin oikein, tai hyväksyä  sitä  että se ei ole koko ajan laskusuunnassa. Vaikka kiloja ei ole lähtenyt niin mittanauha näyttää vatsasta 10 cm vähemmän, niin pakkohan jotain muutosta on täytynyt tulla. -pidin ”vapaasyöntipäivän”. Viikonloppuisin. Lauantaisin. Lauantaista se levisi sunnuntain puolelle. Ja sitten olikin jo ihan  sama  jos aloitan sen jo perjantai iltana. Eli loppujen lopuksi mässäsin kolme päivää putkeen. -treeneistä tykkäsin. Mutta niitäkin aloin  pelkäämään  jos punnitus päivä oli lähestymässä. Tein vähän  iisimmin  ettei vaan lihakset kerää liikaa nestettä ja näytä sitten vaa’alla suurempia lukemia. Ei mitään järkeä! -asetin itselleni deadlinen. Siihen ja siihen mennessä minun on painettava sen ja sen verran. Ei hyv

Erittäin huono viikko. Maanantai alkoi ihan hyvin, kävin salilla tekemässä treenin ja pysyin ruokavaliossa. Illalla olo oli kuitenkin jotenkin ihmeellinen. Vatsaa väänsi ja olo tuntui kuumeiselta. Ja jotenkin ahdisti hirveästi. Enkä saanut seuraavana yönä nukuttuakaan.  Siitä lähti sitten alamäki. Päätin että sali saa tältä viikolta jäädä. Kun oli vaan niin huono olo. No sitten kun en salille pääse niin eihän se syöminenkään pysy ruodussa. Aloin taas kyseenalaistamaan kaikkea. Sitä kun paino ei tipu. Ja syönkö nyt kuitenkaan oikein kun yritän kituuttaa aika pienelläkin ruokavaliolla. Olenko pilannut aineenvaihduntani niin lopullisesti että laihduttaminen ei yksinkertaisesti enää onnistu. Voinko saavuttaa pienempää olomuotoa ensi vuoden syksyyn mennessä jolloin tarkoituksena oli ottaa yksi askel kohti unelmia. Tietysti elämässä on myös monia muita asioita mitkä vaikuttavat mieleen ja siihen miten hyvin pystyy laihdutusprojektiin keskittymään. Asioita joita en halua ”julkisesti” sen